Ihmisoikeudet. Nyt!

Sukupuoli, ikä, syntyperä, vamma, vakaumus, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen eivät saa olla esteenä täysivaltaisen kansalaisen oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumiselle. Ihmisoikeudet ovat demokratian toteutumisen edellytys.

Ihmisoikeuksien tulee olla globaalisti jaettu yhteinen päämäärä. Niiden tulee toteutua käytännössä, kaikkien maailman valtioiden ja kansalaisten tukemina - ei vain paperilla. Ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaa pitää vahvistaa ja epäkohtia nostaa vahvemmin esiin. YK:n lisäksi myös kansalaisjärjestöjen rooli tässä työssä on olennainen.

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon käsitteet käytäntöön sovellettuina - lainsäädännössä, yhteiskunnan rakenteissa ja järjestelmissä sekä ihmisten arkielämässä ja asenteissa - ovat reilun ja oikeudenmukaisen maailman perusta. Ihmisiä ja yhteisöjä on kohdeltava yhdenvertaisesti. Erilaisuutta tulee kunnioittaa ja puolustaa. Esimerkiksi kulttuuristen erojen sekä sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuuden tunnistaminen on tärkeää niin arjessa kuin viranomaiskäytännöissä.

Politiikan ja päätöksenteon on oltava avointa ja siihen liittyvää tietoa on oltava helposti saatavilla. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksia poliittiseen päätöksentekoon on parannettava. Kansalaisilla on oltava mahdollisuus osallistua nykyistä paremmin päätöksentekoon sen valmistelu-, suunnittelu-, päätöksenteko- ja toimeenpanovaiheissa.

Toimivat peruspalvelut on taattava kaikille kansalaisille. Esimerkiksi vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, päihdeongelmista kärsivien, ikääntyneiden ja lasten osalta palveluja tulee kehittää jatkuvan leikkaamisen sijaan. Tasa-arvon edistämistä tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Tämä on tarpeen niin kodeissa, perheissä, kouluissa ja oppilaitoksissa kuin työelämässä ja politiikassakin. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tulee edistää myös yhdyskuntasuunnittelun ja aluepolitiikan avulla ja ympäristön esteettömyyteen on kiinnitettävä huomiota. Kaikissa julkisissa hankinnoissa on huomioitava ympäristövaikutukset sekä eettinen tuotantotapa.

Talous ei saa määritellä arvojamme, vaan talouden tulee taipua niiden mukaisesti.

Kulttuurista hyvinvointia ja elämäniloa

Kulttuurin tukeminen on poliittinen valinta.

Kulttuuripalvelujen tasapuolinen saatavuus on turvattava. Valtion on tuettava kuntia riittävästi, jotta palveluja ei tarvitse jatkuvasti heikentää. Elävä kulttuuri tekee myös asuinalueista houkuttelevampia ja elinvoimaisempia. Kunnolliset peruspalvelut on turvattava kansalaisille myös taloudellisesti heikompina aikoina. Näihin kuuluvat myös kulttuuripalvelut, kuten kirjastot.

Taiteilijat tarvitsevat riittävän toimeentulon. Kulttuurin harjoittamiseen niin ammattina kuin harrastuksena on oltava riittävästi mahdollisuuksia. Kulttuurin vapaata kenttää kannattaa tukea. Kulttuuri tarvitsee myös sopivat puitteet - tiloja ei voi koko ajan supistaa. Kansalaisilla on ylipäätään oltava mahdollisuus kokoontua myös ei-kaupallisissa kokoontumistiloissa, ei ainoastaan isoissa kauppakeskuksissa.

Kulttuuri yhdistää ihmisiä. Se on kokonaisvaltaista - kulttuurilla on myös sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Tulevaisuuden Suomi on entistä monikulttuurisempi. Valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurien kohtaamiselle on luotava lisää mahdollisuuksia. Monikulttuurisia taideprojekteja ja etnisten vähemmistöjen edustajien osallistumista omien kulttuuriensa lisäksi myös valtakulttuuriin on tuettava. Ei unohdeta myöskään kotoperäisten vähemmistöjemme - romanien ja saamelaisten - kulttuurien säilymistä ja aseman parantamista valtakulttuurissa.

Eläköön erilaiset perheet

Maailma on täynnä erilaisia perheitä - heteroydinperheitä, uusperheitä, yksinhuoltajaperheitä, lapsettomia pariskuntia, kahden naisen tai kahden miehen sekä heidän lastensa muodostamia perheitä, yhteishuoltajien muodostamia perheitä...

Kaikkia perhemuotoja tulee arvostaa ja kohdella yhdenvertaisesti. Tämä tulee huomioida myös lainsäädännössä. Etävanhempien ja yhden vanhemman perheiden asemaa on tuettava nykyistä enemmän. Sosiaalisten vanhempien tulee saada lainsäädännöllisesti samat oikeudet kuin biologisten vanhempien.

Sensitiivisyyttä erilaisia perhemuotoja kohtaan tulee ylipäätään lisätä yhteiskunnassa ja erilaisuus on tehtävä näkyvämmäksi myös esim. kouluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt 90-luvun laman jälkeen. Myös lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoistumista on osaltaan purettava tukemalla heikoimmissa olosuhteissa eläviä lapsiperheitä. Rahallisen tuen lisäksi tarvitaan jatkuvasti myös muunlaista tukea ja toimivia palveluja.

Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tulee jakaa tasan molempien vanhempien työnantajien kesken. Tämä edistää naisten mahdollisuuksia työmarkkinoilla sekä helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista niin naisten kuin miestenkin osalta. Myös miehet saavat lapsia, eivät vain naiset. Vihreät kannattavat vanhempainvapaiden muuttamista siten, että kuusi kuukautta kiintiöidään äidin käyttöön, kuusi toisen vanhemman ja kuusi kuukautta vanhempien yhteisellä päätöksellä jaettavaksi. Miesten ja myös sosiaalisten vanhempien (esim. naisparin ei-biologisen vanhemman) mahdollisuuksia toimia aktiivisina vanhempina tulee tukea.

On myös tärkeä huomioida, että kaikki eivät ole perheellisiä, vaan yksineläjien joukko on Suomessa koko ajan kasvanut. Yksinelävät kärsivät muita yleisemmin terveysongelmista ja taloudellisista ongelmista, etenkin työttömyyden tai sairauden kohdatessa.

Yhdenvertaisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille

Sukupuolineutraali avioliittolaki on vihdoin saatettava voimaan. Se takaa samaa sukupuolta oleville pareille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin heteropareille. Tällä lailla myös samaa sukupuolta olevien adoptio tulisi lailliseksi. Sukupuolineutraali avioliittolaki on tarpeellinen lainsäädännöllinen uudistus, joka tekee yhteiskunnastamme yhdenvertaisemman.

Sosiaalisen vanhemman tapaamisoikeudet tulee voida taata lainsäädännöllisesti. Tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien vanhempien erotilanteessa sosiaalisella vanhemmalla ei ole laillista oikeutta tavata lastaan, elleivät vanhemmat ole rekisteröineet parisuhdettaan ja hankkineet ei-biologiselle vanhemmalle sisäistä adoptiota.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvän koulutuksen ja tiedotuksen lisääminen yhteiskunnan eri sektoreilla, päivähoidossa, kouluissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa jne. on avain yhdenvertaisempaan kohteluun. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimiseen työelämässä on puututtava nykyistä tehokkaammin. Kenenkään ei pidä kokea joutuvansa uhatuksi seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisen takia.

Reilumpaa maahanmuuttaja- ja pakolaispolitiikkaa!

Maahanmuuttajat ovat Suomelle voimavara ja mahdollisuus, eivät uhka. Maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille on parannettava. Kieli- ja kotoutumiskoulutuksen lisääminen, sen laadun parantaminen sekä valvominen ja myönteinen asennoituminen maahanmuuttajiin ovat avaintekijöitä. Maahanmuuttajien elämäntilanteet ja syyt muuttaa omasta maastaan ovat yksilöllisiä. Otetaan massaratkaisujen sijaan tavoitteeksi yksilöllisten opinpolkujen ja mahdollisuuksien tarjoaminen.

Monikulttuurisuus lisääntyy myös Keski-Suomessa. Tähän on pystyttävä vastaamaan tarjoamalla riittävästi kieliopetusta sekä muita kotoutumista edistäviä toimenpiteitä. Jyväskylässä toimiva monikulttuurikeskus Gloria on tärkeä valtaväestöä ja maahanmuuttajia yhdistävä toimija. Pakolaisten kohteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Turvapaikan hakijoita on kohdeltava inhimillisemmin ja vainon käsitettä tulee laajentaa (esim. sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen voi olla vainon syy).

Euroopan Unionin alueelle tulee luoda pikaisesti selkeät ja yhtenäiset säännöt turvapaikan hakemisessa.

Vastuullista koulutuspolitiikkaa!

Laadukas ja yleissivistävä peruskoulutus on tärkeä perusta toimivalle kansalaisyhteiskunnalle. Päiväkotien ja koulujen henkilökunnan koulutuksessa sekä koulujen opetussuunnitelmissa tulee painottaa yhdenvertaisuuden edistämistä, erilaisten lasten tarpeiden tunnistamista ja sukupuolisensitiivisyyttä. Myös sosiaali- ja terveyssektorin koulutuksessa olisi huomioitava nykyistä paremmin ihmisten moninaisuus (esim. kulttuuriset erot sekä sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus).

Maksuton, laadukas ja tasa-arvoinen koulutus kuuluu kaikille. Lukukausimaksuja ei tulisi vaatia myöskään EU- ja ETA -maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Maksuton koulutus on kirjattava perustuslakiin tulevalla hallituskaudella.

Yliopistojen tulee säilyä elinvoimaisina, korkeatasoisen koulutuksen sekä perustutkimuksen paikkoina. Valtion on varmistettava riittävä rahoitus perustutkimukselle.

Opintotuki tulee sitoa indeksiin seuraavalla hallituskaudella. Opettaja-opiskelija -suhde on saatava kuntoon, jotta opiskelijat saavat riittävästi opetusta sekä ohjausta. Näin sekä opiskelijat että opettajat jaksaisivat työssään paremmin.

Tilat ja opetus- ja työtavat esteettömiksi.

Korkeakoulujen valmiuksia vastaanottaa ulkomaalaisia opiskelijoita on edelleen parannettava. Ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden mahdollisuuksia hakea ja saada apurahoja tulisi lisätä. Kotimaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden mahdollisuuksia lähteä ulkomaille on tuettava. Korkeakoulutuksen kansainvälistyminen on Suomelle tärkeä tavoite, joten siihen olisi myös aidosti satsattava.